Tietoa minusta

Pituus: 174 cm

Paino: 90,125 kg

Miksi lihoin: syön liikaa, syön liian epäterveellisiä ruokia, en liiku tarpeeksi, kärsin suklaahimosta, valkoviini on vain niin hyvää, kuka nyt karkkeja voi vastustaa – en minä ainakaan. Kerran onnistuin laihtumaan 20 kiloa mutta kaikki on tullut korkojen kera takaisin.

Kuulostaako tutulta? Sama virsi on kuultu tähän mennessä tuhanteen kertaan. Paino-ongelmat ovat itseinhon suurinta herkkua: lihominen on epäonnistuminen. Ja epäonnistunut ihminen = huono ihminen. Senpä vuoksi laihdutusprofiilit netissä ovat kylmää numerofaktaa ja oman epäonnistumisen syitä ruotivia. Miksi melkein kukaan meistä kyseenalaista tätä jäätävää tapaa puhua itsestään? Kyllä, kyseessä voi olla vain osa elämää, mutta kylmää ajatellakin miten monella meistä nämä asiat pyörivät päässä päivästä, ei vaan tunnista toiseen.

Mutta minäpä en jaksa enää tätä noidankehää. Silmäni alkoivat avautua vähitellen. Tähän mennessä on tapahtunut suurempia ja pienempiä harppauksia oman itseni sekä ympäröivän maailman ymmärtämisessä. Aionkin siis tarttua omaan ylipainooni aivan uusin keinoin. Ei, ei mitään uutta superdieettia, jossa ei saa syödä jotain tiettyä ainetta kuten rasvaa taikka hiilihydraatteja. Ei älytöntä liikunnan harrastamista. Ei ruokapäiväkirjaa, ei kalorien laskentaa, ei vaa’alla ravaamista, ei pisteitä, ei ruokavalion rajoittamista millään lailla.

Miten tuo läski meinaa onnistua, ajattelee moni. Kaikkihan sen nyt tietää: paino laskee kun syö vähemmän ja liikkuu enemmän. Helppoa ja yksinkertaista. Vai onko? En voi olla yksin ajatuksissani siitä, miten paljon tämän vanhan ”totuuden” jauhaminen ärsyttää. Tämän korulauseen tyrkyttäminen palvelee tasan yhtä totuutta ja se on kohottaa normaalipainoisten, tai pikemminkin niiden, joilla ei koskaan ole painon kanssa ollut ongelmia, itsetuntoa - taas kerran. Onhan se mukava tuntea ylemmyyttä muihin, kukapa ei siitä tykkäisi? Tai pikemminkin kukapa olisi tuon nautinnon yläpuolella? Siis ihan oikeasti, oleppa nyt rehellinen itsellesi. Suurin osa meistä nauttii kun luulee olevansa joko parempi tai fiksumpi tai onnistuneempi tai kultturellimpi tai rennompi tai tyylikkäämpi tai laihempi kuin muut. Minäkin voin allekirjoittaa, että olenpa tuntenut ylemmyyttää muihin joillakin yllämainituilla saroilla ja olenhan sentään lihava. (mutta se ei ole kaikki mitä olen)

Tässä blogissa aion kirjoittaa ajatuksia painosta, sen hallinnasta ja kulttuurista, joka pyörii tämän asian ympärillä. Pidän itsestäni suurimmaksi osaksi sellaisena kuin olen, mutta haluan myös löytää itselleni tasapainon pudottamalla muutaman kilon. Miksi? Koska minä en ole immuuni tämän maailman vaikutuksille ja sitä paitsi olisi kiva kun vanhat vaatteet eivät kiristä. Painoa aion pudottaa kuuntelemalla itseäni ja kehoani. Opettelemalla löytämään luonnollisen nälänsäätelyni uudelleen, ymmärtämällä itseäni ja tunteitani paremmin, sekä harjoittelemalla positiivista elämäntapaa. Tämän matkan olen jo aloittanut aikaisemmin, mutta blogi tulee toimimaan paikkana johon saan purkaa tätä ajatusten seittiä päästäni.

Sekä toivottavasti löydän muutaman saman henkisen ihmisen, joiden kanssa ihmetellä tätä touhua ja miksi se on mennyt niin läskiksi.  



*Vielä lopuksi mainittakoon, että näitä ajatuksia on minussa herättänyt ravintoneuvoja Patrik Borg. Hänen ansiostaan harjoittelen uutta elämän tapaa, jossa keskeisenä on elämästä nauttien omaa kehoaan kuunnellen. En voi kuin suositella kaikkille hänen kirjojaan.